Pääsivulle...

Ohjeita Piippumiehelle

LAATUPIIPUSTA LAATUSAVUT
Piippua hankittaessa on ehdottomasti syytä pysytellä tunnettujen laatupiippujen mallivalikoimissa. Silloin voidaan olla varmoja siitä, että mahdollinen virheellinen kappale saadaan vaihtaa uuteen. Piipun pitkäikäisyys on taattu. (Mikä onkaan ikävämpään kuin sisäänpoltetun piipun rikkoutuminen.) Laatupiippuihin on aina saatavissa varaosia. Markkinoillamme on saatavissa muun muassa seuraavia vanhojen, maailmankuulujen tehtaiden korkealaatuisia malleja: STANWELL, PETERSON, SAVINELLI, RATOS ja ALTINOK MEERSCHAUM. Vaihtopesämalleista mainittakoon DOLLAR.

BRIAR-PIIPUN SISÄÄNPOLTTO
Ensimmäiset pesälliset ladataan vain puolilleen. Pesänpohja ladataan hyvin kevyesti, keskiosa hieman tiukemmin ja ylin osa jo tiukkaan painamalla. Sisäänpoltettaessa on ehdottomasti poltettava tasaisin, varovaisin vedoin, koska juuri tässä vaiheessa tupakan sokeripitoisuuden johdosta pesän sisäseinämiin muodostuva karstakerros on saatava tasaiseksi ja koko pesän sisäpuolen seinämät täyttäväksi. Liian voimakkaat vedot saattavat vahingoittaa briaria. Sisäänpoltettaessa on parasta käyttää aromirikasta ja varsinkin suurempipesäisissä piipuissa karkealeikkauksista tupakkaa. Eräät piippumiehet imeyttävät pesän whiskyllä tai konjakilla antaen piipun seistä yli yön, toiset taas ovat sitä mieltä, että tämä aiheuttaa liiallisen palamisen vaaran. Jotkut käyttävät konjakista ja sokeriliuoksesta aikaansaatua kalvoa seinämissä, toiset tekevät vanhan piipun karstajauheesta, konjakista ja puuterisokerista seoksen, jolla käsittelevät pesän ennen sisäänpolton aloittamista. Asiasta lienee yhtä monta mieltä kuin on miestäkin, mutta yleispätevänä ohjeena on: kevyt lataus ja varovaiset vedot.

ERÄITÄ KÄYTTÖOHJEITA
Sytytettäessä piippua tulitikulla on annettava ensin rikinkatkun haihtua liekistä. Jokaisen piipullisen jälkeen on pesä huolellisesti tyhjennettävä ja puhallettava mahdolliset roskat ulos. Tyhjennys suoritetaan piippurassilla. Teräviä esineitä ei saa käyttää laisinkaan. Puhdistettu piippu asetetaan pesä alaspäin imukykyinen puuvillainen puhdistusrassi sisällään jäähtymään ja kuivumaan seuraavaa käyttöä odottamaan. Kunnon piippunautinnon saa osakseen vain, jos käyttää useita (2-7) piippua, joita vaihdellen on aina käytössä ”levännyt” piippu. Piipunvartta ei saa irroittaa ennen kuin pesä on jäähtynyt. Briar on ”elävää” materiaalia, jonka koostumus vaihtelee lämpötilojen mukaan. Kuumaa piippua avattaessa saatetaan helposti rikkoa piipun kaula. Karstakerros on ajoittain poistettava asianmukaisesti piippuporalla. Karstakerros on syyä pitää vain 1-2 mm:n paksuisena. Paksumpi karstakerros voi aiheuttaa pesän halkeamisen. Jos varsi on käynyt liian tiukaksi voidaan asiaa auttaa hankaamalla varren kaulaan lyijykynän kärjellä grafiittia tai vaikkapa saippuaa. Tarvittaessa voidaan varsi muokata sopivammaksi varovasti hiekkapaperilla hangaten. Useissa tapauksissa piipputehtaat haluavat piipun tehtaalla uudelleen varsitettavaksi koskapa normaalisti mitoitettu varsi ei ole enää käytettyyn piippuun tarkalleen sopiva. On muistettava, että useimmat piipun rikkoutumiset tapahtuvat vartta väärin irrotettaessa (joko piipun kuumana ollessa tai väärin ottein). Tällaisissa tapauksissa eivät tehtaat luonollisestikaan korvausta suorita.

MERENVAHAPIIPPU
Merenvahapiipun sisäänpoltossa on muutamia eroavaisuuksia briar-piippuun nähden. Merenvahapiipun pesä täytetään alusta alkaen täyteen. Sisäänpoltettaessa käytettävän tupakan tulisi olla mielummin kuivaa, voimakasta ja aromaattista. Jos piippu alkuvaiheessa päästetään kuumenemaan liikaa, se ei saa merenvahalle ominaista myöhempää kaunista ruskehtavaa väriään. Huokoisena aineena merenvaha imee itseensä liian kosteuden. Usein merenvahapiiput on käsitelty kiehuvalla mehiläisvahalla, josta on seurauksena erikoislaatuinen aromi, mikä tosin piipun vanhetessa katoaa. Pesän puhdistuksessa on noudatettava erityistä varovaisuutta. Eräät piippumiehet hauduttavatkin merenvahapiipun pesää spriihin kastetulla pumpulitukolla muutamia päiviä, jonka jälkeen karsta pehminneenä helpommin irtoaa. Yleensä sääntönä on, että merenvahapiipun on annettava välillä ”levätä” kauemmin kuin briar-piipun. Missään tapauksessa piippua ei saa koputella; merenvaha on helposti särkyvää mineraalia.

PIIPPUTUPAKAN SÄILYTTÄMINEN
Piipputupakassa on oltava oikea kosteus, jotta se palaisi sopivasti ja ennen kaikkea, jotta sen aromi säilyisi oikeana. Tupakkapurkin on oltava täysin tiivis ja käytännöllisistä syistä läpimitaltaan tarpeeksi leveä. Jollei purkissa ole kanteen kiinnitettyä huokoista ainetta, esimerkiksi vaahtomuovia, joka jatkuvasti kostutetaan, voidaan purkissa pitää peruna- omenaviipaletta tai kostutettua imupaperipalasta.

 

Lataa piippusi aina, mutta erityisesti sisäänpoltettaessasi kevyesti.

Polta tasaisin rauhallisin vedoin.

Sytytä piippusi tulitikulla tai kaasusytyttäjällä.

Älä irroita vartta kuumasta piipusta.

Huolehdi siitä, että varsi ei muovaudu liian tiukaksi.

Älä anna karstakerroksen muodostua 1-2 mm paksummaksi.

Älä kopauta piippua tyhjäksi, vaan käytä aina piippurassia.

Anna piippusi jäähtyä kunnolla käyttökertojen välillä.

Puhdista piippusi huolellisesti käytön jälkeen.

Polta piipullinen loppuun asti, äläkä jätä sitä puolilleen.

Totuttaudu polttotapaan, jossa kieli ei joudu kosketukseen imukeosan kanssa. Näin vältät suun eritteiden joutumisen piippuun.

Aseta piippu välillä lepäämään pesä alaspäin, imukykyinen piipunpuhdistaja piipun sisällä.

PEKKA JERKKU OY

Tupakka-alan tarvikkeiden suurin tuontiliike